8. Helsingin yliopisto 8. Helsingin yliopisto Luvusta 19 ja kuvista 2, 3 ja 5 selviää, että maamme korkeakoulujen eksaktien luonnontieteiden paremmuusjärjestyksessä HY on jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa keskitasoa, mutta perusopetuksessa peräti viimeisenä. Opetuspisteen hinta on kolmanneksi korkein. Näiden tulosten perusteella joudun esittämään noin 10%:n suuruisia henkilökunnan supistuksia HY:n eksaktien luonnontieteiden laitoksissa (kts. jakso 20.3.).
Byrokratisoitumisessa, kun lasketaan hallintohenkilökunnan määrä opiskelijaa kohti, Helsingin yliopisto on kolmannella sijalla. HY:n ja TKK:n yhteistyön lisäämistä ja muita tähän liittyviä kustannuksia säästäviä toimenpiteitä käsittelen jaksossa 20.2. ja luvussa 22.
Helsingin yliopisto on viime vuosina ryhdistäytynyt, mistä kiitos lankeaa suureksi osaksi rehtori Risto Ihamuotilalle ja vararehtori Arto Mustajoelle. Vuonna 1993 ilmestynyt seikkaperäinen Universitas renovata antoi esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Julkaisu herätti paljon keskustelua ja kritiikkiäkin, mutta se pehmitti maaperää uudistuksille suopeammaksi. Vuonna 1994 ilmestyi vielä Universitas renovata continuata. Asenteiden muutos käy ilmi laajasta, matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kaikkien laitosten tekemästä itsearvioinnista, jossa omat puutteet tiedostetaan ja niiden korjaamiseksi ehdotetaan, ei enää lisää virkoja vaan resurssien uuteen allokointiin liittyviä toimenpiteitä. Kansainvälinen korkean tason arviointiryhmä käytti tiedekunnan omia ehdotuksia hyväkseen vuonna 1994 ilmestyneessä selonteossaan Evaluation of the Faculty of Science. Paneeli esittää suuren joukon tarpeellisia toimenpiteitä uudistuksiksi. Mielestäni raportti olisi ollut hyödyllisempi, jos siihen olisi sisältynyt enemmän ja selvempää kritiikkiä siellä, missä kritiikkiä tarvitaan. Asiantuntijoiden käynteihin paikan päällä olisi voitu varata enemmän aikaa.
Eräs omalaatuinen piirre Helsingin yliopiston luentojärjestelyissä on, että osa peruskursseista pidetään rinnakkaisopetuksena molemmilla kotimaisilla kielillä. Niinpä biologisten laitosten tarjoamat kemian ja biokemian kurssit on luennoitu sekä suomeksi että ruotsiksi. Tämä vuosisadan alusta periytyvä, voimavaroja hukkaava järjestelmä on edelleen poliittisesti 'kuuma peruna', johon edes opetusministeriö ei vielä ole uskaltanut koskea. Tiedekunnan ulkomainen arviointiryhmä sitä aiheellisesti kuitenkin kummeksui ja Universitas renovatakin mainitsee tämän resurssien tuhlauksen ja ehdottaa korjauksia. HY:ssa hyväksytään yleisesti, että osa opetuksesta annetaan englanninkielellä, miksei sitten vaihtoehtoisesti suomen- tai ruotsinkielellä? Nyt olisi aika luopua rinnakkaiskursseista ja edellyttää, että suomenkieliset ylioppilaat pystyvät seuraamaan ruotsiksi pidettäviä luentoja ja päinvastoin. Kai siitä 'pakkoruotsista' jotain hyötyäkin pitäisi olla! Näin vapautuisi opetuskapasiteettia muihin tehtäviin.