7. Hyvyysluokkien määräämiseen liittyviä lisähuomautuksia 7. Hyvyysluokkien määräämiseen liittyviä lisähuomautuksia Patentit ovat julkaisuihin verrattavia suoritteita, joiden pitäisi myös vaikuttaa tutkimuksen hyvyyslukuun. Ne olen jättänyt huomioon ottamatta, sillä ulkomaisia patentteja ei tarkasteluni kohteena olleissa elektroniikan laitoksissakaan ollut kuin muutama. Teollisuuden toimeksiannosta suoritettavat tutkimukset ovat usein luottamuksellisia, eikä tuloksia voi julkaista tai niitä käsitellä opinnäytteissä. Kuitenkin 'karanteeniaika' on yleensä alle vuoden pituinen, joten salassapitovelvollisuuden vaikutus hyvyysluokitukseen ei ole kovin merkittävä.
Tärkeä tutkijan ja hänen edustamansa laboratorion tieteellisen tason mittari on valinta plenary- tai invited-puhujaksi kansainvälisiin kongresseihin. Näiden ansioiden ottaminen huomioon on kuitenkin hankalaa, sillä konferensseja on monenlaisia. Pienissä kokouksissa useinkaan ei ole muita kuin yleisesitelmiä ja postereita, kun taas jossakin 3000 osanottajan kokouksessa, esimerkiksi matemaatikkojen nelivuosittain pidettävässä maailmankongressissa, on yli tuhannen esiintyjän joukossa vain 16 plenary-puhujaa. Edellisessä tapauksessa tieteellinen meriitti on hyvin vähäinen, jälkimmäisessä taas erittäin suuri. Korkeakouluille antamissaan selvityksissä eräät professorit ovat jopa laskeneet plenary-puheiksi laboratoriovierailujen yhteydessä pitämänsä seminaariesitelmät! Sama kirjavuus koskee kongressien järjestelytehtäviä ja tieteellisten istuntojen puheenjohtajuuksia. Suuren kongressin järjestäminen Suomessa on huomattava tieteellisen arvonannon osoitus, mutta puheenjohtajuus jonkun ulkomailla pidetyn kokouksen rinnakkaisistunnossa on tuskin mainitsemisen arvoinen suorite. Kansainväliset ja kotimaiset tieteelliset palkinnot, kunniatohtorin arvot ja valinta koti- tai ulkomaisten tiedeakatemioiden jäseniksi ovat myös tärkeitä yksityisen tutkijan tieteellisen tason mittareita, mutta niiden merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäinen. Koska tässä kappaleessa selostettujen tieteellisten ansioiden oikea arviointi olisi vaatinut liian paljon kvalifioitua työvoimaa, olen jättänyt ne kokonaan huomioon ottamatta.
Opinnäytteiden jyvitys. Monet varmaan pitävät lisensiaatin ja tohtorin tutkinnoille antamiani kertoimia 1 ja 3 liian matalina, tyypillisempi eri korkeakoulujen laskentakaavioissa käytetty tohtorikerroin on 6. Minusta suhteellisen pieni luku riittää, sillä väitöskirjoihin lähes aina ja lisensiaattitöihin usein sisältyvät tieteelliset julkaisut tuovat tarpeelliset pisteet kotiin, jolloin samalla tulee arvioiduksi jatko-opiskelijoiden saaman ohjauksen taso. Koska perusopetukselle ja jatkokoulutukselle on omassa arvioinnissani laskettu eri vertailuluvut, tohtorin tutkintojen pisteytyksellä FM-tutkintoon verrattuna ei ole merkitystä paitsi silloin, kun lasketaan opetuspisteen hintaa (kts. jakso 7.3.). Lisensiaatille 1 piste riittää, sillä tutkinnon voi helposti suorittaa kahdessa vuodessa, tentteihin valmistaudutaan suureksi osaksi kirjoja lukemalla ja lisensiaattitutkielma edustaa yleensä melko pientä työmäärää. Opetusministeriön ja Suomen Akatemian viimeaikaiset toimenpiteet ovat tuntuvasti lisänneet jatkokoulutuspaikkoja, jotka on voitu kohdentaa tarpeen ja koulutusyksikön tieteellisen tason perusteella. Näitä tutkijakouluja ei myöskään tarvitse suoranaisesti ottaa huomioon opetuksen hyvyysluokkaa laskettaessa. Tulokset puhuvat aikanaan puolestaan tieteellisten julkaisujen ja tohtorin tutkintojen muodossa.
Olen jättänyt laitoksen ulkopuolella tehdyt väitöskirjat laskelmista pois, koska arviointini tarkoituksena on mitata nimenomaan korkeakoulujen omien laboratorioiden suoritteita. Tämä menettely on saattanut aiheuttaa tulkinnanvaraisia tapauksia, joita lähettämässäni kaavakkeessa (kts. taulukko 5) tai siihen liitetyssä kirjeessä ei ehkä selostettu kyllin selvästi. Tarkoituksena oli, että jatkokoulutuspisteet menisivät sinne, missä vaitöskirjatyö on tehty, ohjattu ja maksettu. Väittelypaikalla ei ole merkitystä. Menettely on tarpeen, sillä ulkopuolisessa laitoksessa, esimerkiksi VTT:ssä tai teollisuudessa tehdyt tutkimukset saattavat tuottaa TKK:n jollekin laboratoriolle erittäin huomattavan osuuden kaikista väitöskirjoista, vaikka väittelijä on todellisuudessa käynyt korkeakoulussa vain 'kääntymässä'. Vinoutumia syntyy myös niissä tapauksissa, joissa väitöskirjatyö on tehty muussa yliopistossa kuin siinä, jossa opinnäyte julkisesti tarkastetaan. TKK voi tosin nykyisin antaa FT:n arvoja. TY:ssä pohditaan, pitäisikö lääketieteellisen tiedekunnan antaa LT:n arvoja ilman oikeutta harjoittaa lääkärin ammattia; ulkomaisten opiskelijoiden väittelemistä tämä ainakin helpottaisi.
Monografiaväitöskirjat eivät tule julkaisuna mukaan tutkimuksen hyvyysluokitukseen, mutta uudet tieteelliset tulokset yleensä ilmestyvät referoiduissa sarjoissa myöhemmin. Jos sama henkilö on tarkastelujakson 1992 -- 94 aikana suorittanut sekä lisensiaatin että tohtorin tutkinnon, hän tuo kaikkiaan 4 pistettä, suoraan tohtoriksi valmistunut vain kolme. Tämä epäkohta, jonka vaikutus toistaiseksi on pieni, on vastaisuudessa korjattava.
Opinnäytteiden oikeudenmukainen jyvitys on joka tapauksessa tärkeää, sillä muuten hyväkin tutkimusyhteistyö saattaa joutua vaaraan. Erilliset laitokset mm. voivat helposti jäädä huonoon asemaan. TKK:n kylmälaboratoriossa pulma tunnetaan hyvin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön yliopistollisille sairaaloille jakama erityisvaltionosuus, 300.000 mk per tohtori, on kokonaisuudessaan aina mennyt sille sairaalalle, jossa väitöstilaisuus on järjestetty, vaikka koko LT:n arvoon johtanut lääketieteellinen tutkimustyö oli tehty, ohjattu ja kustannettu kylmälaboratoriossa. Universitas renovata continuata -raportissa pohditaan tohtorintutkintojen pisteytystä HY:ssä suoritetun kyselyn pohjalta ja esitetään krediitin monimutkaista jakoa eri osapuolille. Mielestäni täysin virheellisesti mm. ehdotetaan, että tohtoripisteistä vain 2/5 menisi sille laitokselle, jossa tutkimustyö on suoritettu. Ainakin eksakteissa luonnontieteissä ja tekniikassa väitöskirja edustaa niin selvästi tärkeintä osuutta tohtorikandidaatin opintojen ohjauksesta ja hänen tutkimustyönsä aiheuttamista kustannuksista, että kaikki pisteet pitää antaa sille yksikölle, jossa työ on tehty. Pelisäännöistä tulisi kollektiivisesti sopia yliopistolaitoksen sisällä mahdollisimman pian.
Arviointineuvosto. Opetusministeriö lakkautti korkeakouluneuvoston sen toimikauden päättyessä vuoden 1995 lopussa. Samalla perustettiin 12-jäseninen arviointineuvosto, jossa on mukana professoreita, ammattikorkeakoulujen opettajia, opiskelijoita sekä elinkeinoelämän edustajia. Neuvoston työtehtävät käsittävät yliopistolaitoksen ja ammattikorkeakoulujen toimintaan liittyviä arviointeja. Suomen Akatemian sorittamat tieteenalakohtaiset evaluaatiot jatkuvat, kuitenkin siten, että pyritään saavuttamaan nykyistä kiinteämpi yhteys niiden ja korkeakouluarviointien välille. Neuvoston sihteeristönä on opetusministeriössä toimiva viisihenkinen korkeakoulujen arviointiyksikkö, jonka johtajaksi haetaan tohtorin tutkinnon suorittanutta henkilöä. Mielestäni järjestely on hyvä, sillä ulkomaisten esikuvien mukaan opetuksen ja tutkimuksen systemaattinen evaluointi on tullut meillekin jäädäkseen.
Toivottavasti aluksi laaditaan yhteiset mittarit ja kehitetään metodit, joita arvioinneissa käytetään. Peer review -evaluointeja varten tarvitaan ulkopuolisia ad hoc paneeleita. Opetusministeriön tarkoituksena lienee, että arviointineuvoston ja Suomen Akatemian suorittamat selvitykset tulisivat jatkossa vaikuttamaan määrärahojen jakoon, kuten mm. Englannissa tapahtuu. Edessä on iso urakka, jos evaluaatioissa mennään kaikilla tieteenaloilla laitos- ja laboratoriotasolle. Opetuksen arvioinnissa pitäisi kriteeriksi ottaa mukaan myös tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään.
Tulosten hyvyyden mittaaminen on erikoisen tähdellistä matemaattisten aineiden opettajien koulutuksessa, sillä tätä tietä voidaan nopeimmin vaikuttaa eksaktien luonnontieteiden aseman parantumiseen peruskoulun yläasteella ja lukiossa. Viime kädessä tulisi tietenkin selvittää, miten valmistuneet nuoret opettajat menestyvät työssään mittaamalla heidän oppilaittensa osaamisen tasoa peruskoulun ja lukion jälkeen. Valitettavasti tämä on hidas tie.
Luvuissa 9 -- 18 esittämäni arviot työni kohteina olleista tiedekunnista, laitoksista ja laboratorioista perustuvat laskemiini hyvyysluokkiin, käynteihini paikan päällä, minulle toimitettuun laajaan materiaaliin ja keskusteluihin useiden arvostamieni korkeakoulumaailmaa hyvin tuntevien henkilöiden kanssa. Laskennallista hyvyysluokkaa on korjattu 14 tapauksessa ylös- tai alaspäin yhden portaan verran. Syy ilmenee verbaalisista kommenteista. Rehtorit ja dekaanit (osastonjohtajat) olen tavannut työni alussa ja dekaanit myös sen puolivälissä. He ovat tutustuneet omaa korkeakouluaan koskevaan tekstiluonnokseen etukäteen ja kommentoineet sitä. Yhteenveto arvioinnista esitetään luvussa 19. Eri korkeakouluja koskevat selostukseni olen organisoinut hieman toisistaan poikkeavalla tavalla, jotta muistioni lukeminen ei olisi niin yksitoikkoista. Teksteihin on sijoitettu ehdotuksia, joista monet koskevat muitakin korkeakouluja kuin sitä, jonka yhteydessä kommentti on esitetty. Numeerisissa arvioinneissa käytetty materiaali ja evaluaatiotyöni tulokset on kerätty muistion lopussa olevaan laajaan taulukkoon 7.