1. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ei vielä ole päässyt, kriittisestä itsearvioinnista huolimatta, kovin pitkälle toimissaan varojen jakamiseksi tuloksellisuuden perusteella. Meriittirahaa on toistaiseksi voitu antaa vain vähän. Tiedekunta on rakenteensa uudistamisessa saman yliopiston lääketieteilijöitä jäljessä.
Omassa raportissani käsittelen ainoastaan viittä HY:n matemaattis-luonnontietellisen tiedekunnan laitosta: matematiikka, tietojenkäsittelytiede, fysiikka, kemia ja tähtitiede. Toimenkuvani kannalta nämä ovat tärkeimmät eksaktien luonnontieteiden yksiköistä. Matematiikkaan olen ottanut mukaan Rolf Nevanlinna -instituutin. Arvioin myös suurenergiafysiikan tutkimuslaitosta (SEFT) ja teoreettisen fysiikan tutkimuslaitosta (TFT). Vierailin kaikissa näissä yksiköissä ja keskustelin niiden johdon ja osittain myös henkilökunnan kanssa. Pienet geofysiikan ja meteorologian laitokset olen jättänyt väliin.
Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on, lääketieteellisen tiedekunnan ohella, kansainvälisesti näkyvin HY:n tiedekunnista. Se on myös suurin ja merkittävin Suomen korkeakoululaitoksen luonnontieteellisistä tiedekunnista. Tästä huolimatta ja ehkä juuri siksi matematiikan, fysiikan ja kemian laitoksilla on eräitä yhteisiä ja vakavia ongelmia: opettajavoimiin verrattuna pieni valmistuneiden filosofian maistereiden määrä, opintojen kohtuuton pitkittyminen, niiden liian yleinen keskeytyminen sekä ikääntyneet assistentit, osittain myös tieteellisen aktiviteettinsa lopettaneet professorit. HY:n johto on havainnut puutteet ja ryhtynyt toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Paljon on vielä tehtäviä, sillä ennen Universitas renovata -raporttia muutosten tempo oli kovin hidas.
Uudistuksia. Matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa pääsee opiskelemaan liian helposti, mistä laitosten maine kärsii. Vaatimuksia tulisi asteettain kiristää. Assistentin viroissa olevat iäkkäät tohtorit tai dosentit estävät tulpan tavoin nuorempien pääsyn jatkokoulutuspaikkoihin. Nämä 'ikuiset assistentit' tuskin koskaan tulevat saamaan parempaa virkaa. Nuoremmat ajavat vääjäämättömästi ohi. Kemian laitoksella 20 assistentin virkaa on 45 vuotta täyttäneiden henkilöiden hallussa. Matematiikan ja fysiikan laitoksilla on sama ongelma lievemmässä muodossa.
Tiedekunnassa laitoksille on annettu oikeus päättää assistenttiresurssiensa käyttämisestä harkintansa mukaan, mikä usein on johtanut kolmanteen tai jopa neljänteen toimikauteen ja tohtorin nimittämiseen assistentin virkaan. Tiedekunnan yleismääräys siitä, että kausia voi olla korkeintaan kaksi, toisi assistenttikuntaan vaihtuvuutta, josta päättäminen ei laitostasolla useinkaan onnistu. Samojen henkilöiden toistuva nimittäminen assistentin virkoihin tuottaa liikaa tutkijoita, joiden eteneminen tieteellisellä uralla pysähtyy tähän. Kahden toimikauden jälkeen virkamääräystä ei enää tulisi antaa, niin ikävää kuin se yksittäistapauksissa saattaa ollakin. Uudistusten esteenä oleva HY:n assistenttiohjesääntö on pikaisesti korjattava.
Yhteensä 23 matematiikan, fysiikan ja kemian professoria tai apulaisprofessoria siirtyy Helsingin yliopistossa eläkkeelle ennen vuotta 2005. Kyseessä on noin 50% mainittujen aineiden professorien viroista. Näin tarjoutuu oiva tilaisuus tutkimuksen uudelleen suuntaamiseen ja muihin järjestelyihin; tarpeellisia suunnitelmia on jo tehty. Tässä selvityksessäni en ole halunnut julkistaa yksittäisten professorien hyvyysluokkia, mutta erot ovat suuria. Tiedekunnan dekaani voi laskelmat helposti tehdä ja käyttää niitä yhtenä kriteerinä päätöksenteossa, jos hän niin haluaa. Saneerauksen tulee luonnollisesti kohdistua heikoimpiin laboratorioihin. Ne joko lakkautetaan tai, jos alan tärkeyden vuoksi näin ei ole mahdollista tehdä, niihin tulisi valita uusi johto ja uusia työntekijöitä asianomaisen laboratorion ulkopuolelta. Opetusministeriön nimeämien tutkimuksen ja opetuksen huippuyksiköitten lisäksi, joita HY:ssa on yhteensä 7, Helsingin yliopisto on itse valinnut 4 tutkimuksen huippuyksikköä. Tämä on oikeaa politiikkaa. Kunnia on annettava niille, joille se kuuluu. Näistä tieteen 'keihäänkärjistä' yksikään ei ole eksaktien luonnontieteiden piiristä.
Matemaattisten aineiden koulutuskapasiteettia on Suomessa liikaa, joten supistuksia on tehtävä. Suorittamieni vertailujen perusteella (kts. luku 19 ja jakso 20.3.) minusta on perusteltua esittää, että Helsingin yliopiston matematiikan, fysiikan, kemian ja tietojenkäsittelytieteen laitosten henkilökuntaa vähennetään noin 10% ja niin, että oppilas/opettaja-suhde saadaan likimain samaksi kuin tiedekunnan muissa laitoksissa. Vapautuvat voimavarat HY:n tulisi käyttää omiin tarpeisiinsa. Henkilökunnan supistuksia matematiikan, fysiikan ja kemian laitoksissa esitetään myös Universitas renovata continuata -raportissa.
Aineenopettajien koulutus HY:ssa on uudistumassa. Matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajien koulutus on juuri valittu HY:n matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan painoalueeksi. Opiskelijoiden valintakriteereitä ja opintojen laatua pyritään parantamaan sekä eri aineiden opintosisältöjä synkronisoimaan. Matematiikan opettajien valmiuksia hyödyntää tietotekniikkaa halutaan niinikään kohentaa. HY on aloittanut opettajien täydennyskoulutuksen, aineina differentiaaliyhtälöt ja logiikka. Seuraavana on vuorossa tietotekniikka. Eksaktien luonnontieteiden aineenopettajien tutkijakoulu, vetäjänä prof. Kaarle Kurki-Suonio, on käynnistynyt. Mukana ovat HY, ÅA, OY, JY ja JoY. Yhteistyötä tekevät ainelaitokset ja kasvatustieteelliset tiedekunnat. Koulutus on avointa ja sitä voi hyödyntää täydennyskoulutuksen tapaan. Jatkokoulutuksessa tähdätään ensisijaisesti FL-tutkintoon. HY:n aloitteesta Suomen matemaattinen yhdistys ja MAOL yrittävät saada aikaan koulujen matematiikan opetusta tukevaa toimintaa. Ensimmäisenä tavoitteena on internetissä ilmestyvä, matematiikasta kiinnostuneille lukiolaisille tarkoitettu harrastuslehti.