[Edellinen|Seuraava|Palaute] Internetversio luotu 23/2/96, peter@neuro.hut.fi (Peter Berglund)

23. Yhteenveto ehdotuksista|SISÄLLYS

4. Eksaktien luonnontieteiden rekrytointipohjan laajentaminen

Teknillisissä korkeakouluissa ja erityisesti yliopistojen matemaattis-luonnontieteellisissä tiedekunnissa on kova pula pitkän matematiikan suorittaneista ylioppilaista. Koulutuspaikkoja on runsaasti, mutta menestyksellisiin opintoihin kykeneviä koulutettavia on aivan liian vähän. Jotain pitäisi tehdä!

Suomessa matemaattis-luonnontieteellinen sivistys puuttuu monilta abiturienteilta lähes kokonaan. Tämä on, ainakin osaksi, seurausta sodan oloissa vuonna 1944 tehdystä päätöksestä poistaa matematiikan koe ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineiden joukosta. Matematiikka tulisi taas määrätä, puolivuosisataisen tauon jälkeen, pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Tämä on yksinkertaisin, varmin, nopein ja halvin tapa kohentaa matemaattisten aineiden asemaa lukioissamme.

Maamme koulujärjestelmä suosii kielten opiskelua matematiikan ja luonnontieteiden kustannuksella. Ylioppilaskirjoituksissa parhaat mahdolliset arvosanat voi saavuttaa reaalikokeen ja viiden kielen tutkinnolla. Matemaattisesti lahjakkaille oppilaille tulisi tarjota todellinen mahdollisuus etevyytensä osoittamiseen jo koulussa, mutta keveämmällä kieliohjelmalla. Jos matematiikkaa ei saada pakolliseksi aineeksi, uusina kokeina ylioppilaskirjoituksissa voisivat olla fysiikka ja tietojenkäsittelyoppi. Fysiikan kokeessa saisi olla kysymyksiä muidenkin eksaktien luonnontieteiden piiristä. Kuusi laudaturia kertyisi silloin aineyhdistelmällä äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka, fysiikka ja tietojenkäsittelyoppi. Pienempi muutos olisi, että kahdesta reaalikokeesta, joista toinen olisi humanistis-yhteiskuntatieteellinen ja toinen matemaattis-luonnontieteellinen, oppilas voisi valita jommankumman tai molemmat.

Matematiikkaan orientoituvia lukioita maassamme on kuusi, mutta niitä pitäisi olla ainakin kaksikymmentä. Tekniikkaan painottuvia lukioita on yksi. Huolehtiminen lahjakkaista oppilaista on paljon tärkeämpää kuin pyrkimys siihen, että kaikki tietävät samoista asioista yhtä vähän! Matemaattisesti painottuneiden lukioiden syntyä on kaikin keinoin edistettävä.

Peruskoulun ala- ja yläasteen opettajien koulutustasoa on nostettava lisäämällä vaatimuksiin matematiikan, fysiikan ja kemian opintoviikkoja kasvatustiedettä vastaavasti vähentäen. Yläasteen koulutusvastuun on oltava selkeästi ainelaitoksilla. Lukion opettajien tietotasoa on niinikään nostettava tarjoamalla jatko-opintoja matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Koulujen työrauha on turvattava opettajien ja oppilaitten viihtyvyyden takaamiseksi sekä oppimistulosten parantamiseksi. Kasvatustieteellisten teorioiden oikeellisuus on otettava kriittisen tarkastelun kohteeksi. Peruskoulun yläasteella annettava opintojen ohjaus on uudistettava niin, että negatiivinen asenne matemaattisiin aineisiin saadaan loppumaan. Matematiikan opettajien on itsensä ryhdyttävä opintoneuvojiksi.



OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMIEN MUISTIOITA 3:1996 PROMEMORIOR AV UNDERVISNINGSMINISTERIETS ARBETSGRUPPER

[23. Yhteenveto ehdotuksista|SISÄLLYS]
[Edellinen|Seuraava|Palaute]