3. Tieteellisen työn laadun arvioiminen 3. Tieteellisen työn laadun arvioiminenSuomen tiede tulee maailmalla tehokkaimmin tunnetuksi siten, että sen tulokset julkaistaan niin hyvissä tieteellisissä lehdissä kuin mahdollista. Valitsemani hyvyysluokitus pyrkii ohjaamaan kehitystä tähän suuntaan. Mitä korkeatasoisempi tieteellinen lehti on, sitä vaikeampaa siihen on saada artikkeleita. Ja mitä parempia tutkimustuloksia lehti julkaisee, sitä enemmän muut tutkijat referoivat tässä lehdessä ilmestyneisiin töihin. Viittausten määrästä on yhdysvaltalaisen järjestön toimesta laskettu tieteellisten lehtien impaktiluku, ns. impact factor, jonka otan tutkimuksen hyvyysluokkaa laskiessani huomioon. Mietintööni sisältyy arviointi kaikista selvitystyöni kohteina olleista laitoksista ja laboratorioista, joita on yhteensä 96. Hyvyysluokitus muuttaa johtopäätökseni täysin subjektiivisista osittain objektiivisiksi. Suorittamani arviointityö ei kuitenkaan perustu yksinomaan matemaattiseen kaavaan, vaan käytettävissäni oleva muu informaatio näkyy eri laitoksia koskevissa, usein sangen yksityiskohtaisissa kommenteissani. Evaluaationi eivät niinkään koske korkeakouluja tai tiedekuntia, vaan niissä toimivia laitoksia ja laboratorioita. Laskemistani hyvyysluokista on toivoakseni myös hyötyä tutkimuksen ja opetuksen huippuyksiköitä sekä akatemiaprofessoreita valittaessa.
Perusopetuksen ja jatkokoulutuksen hyvyysluokituksessa otan huomioon ennen kaikkea suoritetut tutkinnot, mutta myös laitoksen ulkopuolisille opiskelijoille annettu oheisopetus lasketaan mukaan.
Suorittamani laaja ja paljon työtä vaatinut korkeakoulujen eksaktien luonnontieteiden alojen laitosten ja laboratorioiden arviointi tapahtuu kolmen indikaattorin avulla. Ne mittaavat perusopetuksen, jatkokoulutuksen ja tutkimuksen laatua jakamalla laitokset hyvyysluokkiin A, B, C, D ja E. Luokitus ACB esimerkiksi osoittaa, että tulos perusopetuksessa on kiitettävä, jatkokoulutuksessa tyydyttävä ja tutkimuksessa hyvä. Arvioidut laitokset ja laboratorioiot on jaettu matematiikan, fysiikan, kemian, tietojenkäsittelytieteen ja elektroniikan ryhmiin. Korkeatasoisia ja heikkoja laitoksia on kaikissa ryhmissä. Hyvien ja huonojen joukossa on sekä pieniä että suuria yksiköitä.
Korkeakoulut on asetettu paremmuusjärjestykseen eksaktien luonnontieteiden perusopetuksessa, jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistojen alakohtaiset ranking-listat on laadittu matematiikassa, fysiikassa, kemiassa, tietojenkäsittelytieteessä ja elektroniikassa. Perusopetuksessa matematiikassa on kärjessä KuY, fysiikassa TTKK ja TKK, kemiassa LTKK ja OY, tietojenkäsittelytieteessä TY ja elektroniikassa TTKK. Jatkokoulutuksessa matematiikassa on paras JY, fysiikassa TTKK, kemiassa JoY, tietojenkäsittelytieteessä TY ja elektroniikassa TTKK. Tutkimuksessa matematiikassa ovat kärjessä TY ja HY, fysiikassa TKK, kemiassa KuY ja ÅA, tietojenkäsittelytieteessä TY sekä elektroniikassa TTKK. Erityisen ilahduttavaa on, että lähes jokainen työni kohteena ollut korkeakoulu on kärjessä jossakin ranking-listassa! Heikot laboratoriot ovat myös jakautuneet melko tasaisesti korkeakoulujen kesken. Kaikissa on laitoksia, joista voi olla ylpeä ja joihin kannattaa panostaa, mutta myös laitoksia joiden heikko tulos antaa aihetta huoleen. Eksaktien luonnontieteiden ranking listoilla perusopetuksessa parhaat korkeakoulut ovat TTKK ja TKK, tutkimuksessa TTKK ja JoY ja tutkimuksessa TY ja TaY.
Olen myös laskenut opetuspisteen hinnan. Koulutus oheiskuluineen maksaa keskimäärin noin 200.000 mk fysiikassa, kemiassa ja elektroniikassa ja noin 150.000 mk matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä. Matematiikan opetus on halvinta KuY:ssa, fysiikan TTKK:ssa ja TKK:ssa, kemian OY:ssa ja JoY:ssa, tietojenkäsittelytieteen TY:ssa ja elektroniikan TTKK:ssa. Jos kaikki alat yhdistetään, perustutkinnon hinta on halvin TTKK:ssa ja TKK:ssa.
Ulkomaisia arviointeja on 1990-luvulla suoritettu maamme yliopistolaitoksessa runsaasti. Valitettavasti raportit ovat lähes samanlaisia ja toistavat samoja asioita. Työ on jouduttu tekemään liian hätäisesti. Seuraavilla arviointikierroksilla kansainvälisiä asiantuntijoita olisi pyydettävä laatimaan muistioita, joissa on enemmän kritiikkiä.
Tutkimuksen ja opetuksen arviointi on tullut meille jäädäkseen. Toistaiseksi se vielä etsii muotojaan. Vaikka rehtorien ja dekaanien, Suomen Akatemian tieteellisten toimikuntien, TEKES:in ja SITRA:n omat arvioinnit tulevat jatkossakin olemaan tärkein tutkimusvarojen jakoperuste, tarvitaan kuitenkin menetelmä, jolla jokaisen yksikön, jopa yksittäisen professorin tieteellisen työn taso saadaan vähällä vaivalla selville. Hyvyysluokitus antaa tähän mahdollisuuden. Tutkimuksen kvalitatiivis-kvantitatiivinen arviointi on Suomessa otettava laajan keskustelun kohteeksi ja sen jälkeen yleiseen käyttöön kaikilla tieteen aloilla.
Opetusministeriö on päättänyt, että korkeakouluneuvosto vuoden 1996 alussa korvataan arviointineuvostolla. Työtehtävät käsittävät opetuksen arvioinnin; tutkimuksen evaluointi jää Suomen Akatemialle. Suunnitelma on hyvä, sillä näin arvioinnissa käytettäviä kriteereitä pystytään kehittämään systemaattisesti haluttuun suuntaan.
Nykyisessä muodossaan KOTA-tietokanta ei sovellu tutkimusaktiviteetin kvalitatiiviseen evaluointiin edes tiedekuntatasolla, puhumattakaan laitos- tai laboratoriokohtaisista selvityksistä. Aviointineuvoston tulisi suunnitella tietokanta uudelleen opetuksen ja tutkimuksen kvantitatiivis-kvalitatiivista evaluointia varten. KOTA on laadittava niin, että eri korkeakoulujen samojen tai lähialojen laitosten väliset vertailut ovat mahdollisia, ja myös siten, että kansainvälisille arviointiryhmille voidaan antaa niiden tarvitsemat tiedot sellaisinaan.
Opinnäytteiden perusteella annettavista suorituspisteistä pitäisi sopia korkeakoulujen kesken ja niiden sisällä. Esimerkiksi VTT:n tai teollisuuden laboratorioissa tehdyt tutkimukset saattavat tuottaa TKK:n jollekin laboratoriolle erittäin huomattavan osuuden kaikista väitöskirjoista, vaikka väittelijä on todellisuudessa käynyt korkeakoulussa vain 'kääntymässä'. Vinoutumia syntyy myös niissä tapauksissa, joissa väitöskirjatyö on tehty muussa yliopistossa kuin siinä, jossa väitteleminen tapahtuu. On selvää, että opinnäytteiden oikeudenmukainen jyvitys on tärkeää, sillä muuten hyväkin tutkimusyhteistyö saattaa joutua vaaraan. Korkeakoulujen rehtorien neuvoston tulisi pikaisesti laatia yhteiset 'pelisäännöt' jatkokoulutuspisteiden jaosta.
Tulosbudjetoinnin myötä voimavarojen siirtoja on helppo suorittaa. Tieteen korkeimmat huiput, joihin nyt pitää panostaa, ja rämettyneet laitokset, jotka voidaan jättää ilman resursseja, näkyvät rehtorien ja dekaanien horisontista helposti. Hyvyysluokitus vielä auttaa valintatehtävässä. Oikein hoidettuna tulosvastuu on hyvä asia.