3. Toiveita paremmasta? 3. Toiveita paremmasta? Muutosta parempaan ennakoi myös se, että lähes kaikki poliittiset vaikuttajat nykyisin tunnustavat matematiikan jatkuvasti lisääntyvän merkityksen aikamme tietoyhteiskunnassa. Korkean tason juhlapuheissa tuodaan usein esille tarve vahvistaa matematiikan asemaa jo peruskoulussa mutta varsinkin lukiossa. Keinoista vain ei ole päästy yksimielisyyteen. Maamme koulujärjestelmä suosii kielten opiskelua matematiikan ja luonnontieteiden kustannuksella. Ylioppilaskirjoituksissa parhaat mahdolliset arvosanat voi saada reaalin ja viiden kielen tutkinnolla, jossa on kaksi helppoa lyhyen kielen koetta. Lukiossa useimpien oppilaiden päämääränä tietenkin on ylioppilaskirjoituksista selviytyminen siitä kohdasta, missä aita on matalin. Tämä houkuttelee opiskelemaan lyhyiden kielten ohella helppoja ja vähemmän työtä vaativia humanistis-yhteiskunnallisia aineita.
Syksystä 1995 lähtien maamme peruskouluissa ja lukioissa on käytössä uudet opetussuunnitelmat. Väitetään, että nyt on olemassa puitteet, joissa matemaattis-luonnontieteellisen opetuksen kehittäminen voi alkaa. Eduskuntatalossa toukokuussa 1995 pidetyssä, uusia suunnitelmia koskeneessa seminaarissa Matematiikan ja luonnontieteiden oppiminen -- portti osaamisen Suomeen kritiikkiä esitettiin sangen vähän, hymistelyä sitäkin enemmän. Seminaarin puhujat uskoivat lukion uuden opiskeluohjelman parantavan ratkaisevasti matematiikan ja eksaktien luonnontieteiden asemaa kouluissamme, vaikka ohjelmassa ei mielestäni ole ainuttakaan kohtaa, joka tehokkaasti ohjaisi matematiikan opiskeluun. Kaikki perustuu oppilaitten ja heidän vanhempiensa oletettuun viisauteen kurssien valinnassa. Mutta mistä isät ja äidit saisivat matemaattisen viisautensa, kun he kuuluvat ikäluokkaan, jonka omat opinnot matemaattisissa aineissa ovat yleensä hyvin puutteelliset. Urheilu ja kotitalous varmaan taas voittavat!
Miltei suurimmaksi ongelmaksi seminaarissa kohosi tyttöjen vielä poikiakin vähäisempi osuus niiden nuorten joukossa, jotka valitsevat matemaattisten aineiden laajan oppimäärän. Naisten tasa-arvo näyttää tällä hetkellä olevan muotiaihe, johon jokaisen puhujan pitää ottaa positiivista kantaa. Jos seminaari olisi pidetty vuonna 1974, kaikki esiintyjät olisivat korostaneet kouludemokratian ratkaisevaa merkitystä oppimistulosten parantajana! Eiköhän sentään ole tärkeintä saada lisää matemaattisia aineita opiskelevia lukiolaisia, ovatpa he sitten poikia tai tyttöjä? Onneksi tytöt eivät enää pelkää matematiikkaa eivätkä edes aseellista palvelua, mistä puolustusvoimat ovat jo suuresti hyötyneet. Toivokaamme, että matemaattisten aineiden vuoro tulee pian ja että tytöt vetävät pojat perässään! Poikien kohdalla murrosiän vaikeudet kasaantuvat peruskoulun yläasteelle ja monet, joilla olisi siihen edellytyksiä, eivät halua jatkaa lukiossa.
Mitä viimeisen opetussuunnitelmien uudistuksen myötä saattaa olla tulossa, siitä antaa ennakkovaroituksen tilanne Karjaan lukiossa. Aikaisemmin 40 -- 60% abiturienteista kirjoitti pakollisena aineena pitkän matematiikan. Tällä hetkellä ylimmällä luokalla laajaa matematiikkaa lukee 29 oppilasta, joka on 50% abiturienteista. Pakollisen pitkän matematiikan kurssin kevään 1996 ylioppilaskirjoituksissa on valinnut vain 10 oppilasta, 15 kirjoittaa pitkän matematiikan ylimääräisenä aineena, kaksi kirjoittaa lyhyen matematiikan pakollisena ja kaksi ylimääräisenä kokeena. Yllättävää on, että sellaisetkin oppilaat, joilla on kiitettävä kouluarvosana pitkässä matematiikassa, kirjoittavat sen vain ylimääräisenä aineena. Lohjan lukiossa tilanne on samanlainen. Jos edellä selostettu trendi on yleinen, matematiikan taso kouluissamme tulee taas entisestään laskemaan, koska vain ne oppilaat, jotka kirjoittavat matematiikan pakollisena aineena, panostavat siihen tosissaan.