1. Taustaa

Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun piirissä virisi vuonna 1994 ajatus perustaa yhteinen fysiikan tutkimuslaitos, jolla olisi valtakunnallisia velvoitteita. Laitos rakentuisi HY:n suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksen (SEFT) ja teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksen (TFT) sekä TKK:n hiukkasteknologian instituutin (HTI) pohjalle. Näitä yksiköitä käsittelin muistiossani jo aikaisemmin (Kts. luvut 8.6 ja 9.1). Olen pitänyt tarpeellisena erikseen esittää oman näkemykseni kaavaillusta uudesta tutkimuslaitoksesta, sillä hankkeella on myös periaatteellista tiedepoliittista merkitystä, joten kommenttini koskevat erityisrahoitusta saavia laitoksia yleensä. Tätä lukua voi myös pitää analyysinä siitä, miten periaate Huippuyksikköä ei perusteta vaan se syntyy ei kovin helposti toteudu. Jaksossa 20.3. totesin, että fysiikka on maassamme jossain määrin ylimitoitettu tieteenala. Lisäpanostus on perusteltua vain, jos heikot tutkijat pystytään vaihtamaan parempiin.

Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien suurenergia- eli hiukkasfysiikan tutkimukseen on uhrattu enemmän varoja kuin mihinkään muuhun tieteen alaan. Työtä varten on rakennettu toinen toistaan suurempia kiihdyttimiä, jotta 'ammuksina' käytettyjen alkeispartikkeleiden energiaa olisi voitu nostaa. Parhaillaan ollaan aloittamassa eurooppalaista Large Hadron Collider-projektia, jonka tarkoituksena on rakentaa CERN:in tutkimuskeskukseen Geneveen laite protonisuihkujen törmäyttämiseksi 7 TeV:n energialla toisiaan vastaan. Kiihdytin valmistunee vuonna 2004 ja sen tämänhetkinen kustannusarvio on 15 miljardia markkaa. Suomi osallistuu tähän jättiprojektiin mm. SEFT:in ja HTI:n toimesta, samalla kun se on mukana CERN:in nykyisellä LEP-kiihdyttimellä tehtävässä tieteellisessä tutkimuksessa.

Suomen jäsenmaksu CERN:ille on 40 milj. mk vuodessa. Tämän ohella kotimaassa käytetään hiukkasfysiikan tutkimiseen korvamerkittyjä varoja vuositasolla noin 11 milj. mk. Ei ole merkityksetöntä, mitä näillä rahoilla tehdään, kuka niiden käytöstä päättää ja miten saavutetut tulokset arvioidaan.

Hiukkasfysiikan opetusta annetaan Suomessa pääasiassa Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella. Alan tutkimusta tehdään maassamme erityisesti HY:n suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksessa (SEFT) ja fysiikan laitoksen teoreettisissa ryhmissä. SEFT, jossa työskentelee 35 henkilöä, on valtakunnallinen yksikkö, mutta saa korvamerkityn määrärahansa opetusministeriöltä Helsingin yliopiston kautta. Henkilökunnasta 16 on pysyvästi virkaansa nimitettyjä, loput on palkattu projektivaroista. SEFT:in tieteellinen ja hiukkasteknologinen panos on tärkeä, erityisesti sen harjoittaman merkittävän instrumenttien kehitystyön vuoksi, joka on johtanut lukuisiin teollisiin projekteihin. Vakituisen henkilökunnan määrä olisi kuitenkin mahdollisimman nopeasti vähennettävä kolmannekseen nykyisestä.

Helsingin yliopistossa on vuodesta 1964 alkaen toiminut teoreettisen fysiikan tutkimuslaitos (TFT), joka sekin on valtakunnallinen, mutta HY:n konsistorin alainen erillinen yksikkö. Laitoksessa työskentelee 25 henkilöä, joista 4 on virkaansa pysyvästi nimitettyjä, heistä 2 tutkijaa.

Merkittäviä hiukkasteknologian projekteja on käynnissä Teknillisessä korkeakoulussa. Hankkeita koordinoi vuonna 1990 perustettu hiukkasteknologian instituutti, jonka omalla palkkalistalla on vain 3 osapäiväistä henkilöä. Varsinainen toiminta tapahtuu korkeakoulun laboratorioissa. CERN-yhteistyöhön käytetty budjetti TKK:ssa on vuositasolla ollut keskimäärin 2,3 milj. mk. Tähänastista pienellä byrokratialla ylläpidettyä toimintaa on pidettävä menestyksellisenä. Vuodesta 1992 alkaen HTI on ollut lähes itsenäinen. Se mm. saa korvamerkityt määrärahansa suoraan opetusministeriöltä ja valitsee itse ne TKK:n opiskelijat ja tutkijat, joille järjestetään työskentelypaikka CERN:issä. Näin on vältetty aikaisemmin esiintyneet kiistat SEFT:in kanssa.

OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMIEN MUISTIOITA 3:1996 PROMEMORIOR AV UNDERVISNINGSMINISTERIETS ARBETSGRUPPER

[22. Fysiikan valtakunnallinen tutkimuslaitos|SISÄLLYS]
[Edellinen|Seuraava|Palaute]