DataCity ja BioCity ovat Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteishankkeita, joissa käy mielellään: laitteet ovat huippuluokkaa, tutkimusohjelmat ajankohtaisia ja henkilökunta pääosin nuorta ja innostunutta. Jos korkeaa tieteellistä tasoa olevia laitoksia aina uhkaava, tutkijakunnan ikääntymisestä aiheutuva tason lasku ja paikalleen jähmettyminen pystytään välttämään, odotettavissa on paljon ja erinomaisia tutkimustuloksia. BioCityn ja DataCityn ulkopuolinen tieteellinen evaluointi olisi suoritettava 3 -- 5 vuoden välein.
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta arvioitiin vuonna 1993, ensin sisäisesti ja sitten kolmen ulkopuolisen professorin toimesta. Valitettavasti näistä selvityksistä puuttuu selkeä kritiikki lähes kokonaan. Sama koskee vuosille 1995 -- 98 laadittua tiedekunnan strategista suunnitelmaa, jossa esitetään joukko tutkimuksen vahvuusalueita, mutta ei tarkastella tiedekunnan eri yksiköissä käytettävissä olevia henkilöresursseja. Neuvostoilla on heikot mahdollisuudet suunnitella ja toimeenpanna uudistusohjelmia, joilla alkaa olla kiire, koska paljon professoreja siirtyy lähivuosina eläkkeelle.
Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa tutkimuksen tieteellinen laatu vaihtelee suuresti, korkeaa kansainvälistä tasoa olevista hankkeista heikkoihin projekteihin. Huonojen laboratorioiden tukea on syytä leikata ja vapautuneet resurssit antaa tiedekunnan parhaille tutkimusohjelmille. Laskemani hyvyysluokitukset antavat tässä suhteessa osviittoja yliopiston rehtorille ja tiedekunnan dekaanille, joille saaneeraustehtävien tulisi kuulua. On ilahduttavaa, että TY:n tulos eksaktien luonnontieteiden tutkimuksessa on erinomainen, vaikka sen rasitteena on heikkoja yksiköitä. Hyvät ovat päässeet voitolle!
TY:n eräiden laboratorioiden huonoon tasoon on useita syitä, joista ensimmäinen periytyy jo neljännesvuosisadan takaa: 70-luvun taitteessa täytettiin paljon virkoja samanaikaisesti ja yleensä yliopiston omasta piiristä; joukkoon tuli jo alunperin huonoa tasoa olevia professoreja. Toinen syy on ollut liian vaatimaton tavoitteiden asettelu ja se, että tutkimustyönsä jopa heti virkanimityksen jälkeen lopettaneet professorit ovat saaneet yhtä paljon vaikutusvaltaa kuin heidän tieteellisesti aktiiviset kollegansa. Monet ovat kanavoineet tarmonsa yliopiston sisäiseen hallintotyöhön. Kannustus tieteelliseen tutkimukseen on puuttunut. Kolmantena syynä voi pitää pienten ryhmäkuntien taistelua mitättömistä eduista, kun suuria tieteellisiä kysymyksiä ei ole voitu ottaa esille. Turun yliopiston liian demokraattinen hallinto on ollut kehityksen jarruna.