18. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu 18. Lappeenrannan teknillinen korkeakouluMaamme korkeakoulujen eksaktien luonnontieteiden ranking-listoilla LTKK ei menesty (kts. kuvat 2, 3 ja 5 luvussa 19). Korkeakoulu on ollut toiminnassaan opistomainen. Perusopetuksen tuotos on keskitasoa, mutta jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa LTKK on toiseksi viimeisenä ja viimeisenä.
Peruslinjana Lappeenrannassa on alusta alkaen ollut tekniikan ja talouden yhdistäminen; kauppatieteiden koulutus käynnistettiin vuonna 1991. Pietarin kaupungin ja siellä olevien yliopistojen ja tutkimuslaitosten läheisyys tarjoaa LTKK:lle luonnollisia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys kasvaa sitä mukaa kuin olot Venäjällä vakiintuvat. LTKK:n opettajilla ja tutkijoilla on paljon intoa ja kykyä, mutta vaikeutena on taaskin se, että yritetään tehdä liian paljon liian vähin voimin. Uusiin projekteihin ryhdytään kovin herkästi. Keskittyminen olisi ehdottomasti paikallaan. Organisaation parantamista tulisi myös miettiä, jotta yhden professorin laboratorioista päästäisiin eroon. Mahdollisuudet keskittyä tutkimukseen saataisiin näin paranemaan.
Mielenkiintoista ja muille korkeakouluille malliksi kelpaavaa on, että LTKK:ssa opiskelijat saavat osallistua samaan tenttin korkeintaan neljä kertaa, minkä jälkeen kurssi on joko kuunneltava uudelleen tai on esitettävä osastonjohtajalle perustellut syyt viidenteen yritykseen. LTKK:ssa käynnistettiin tiedelukiotoiminta kesällä 1995; Lappeenrannan ja Savitaipaleen lukioiden oppilaille järjestettiin kolme kurssia, joiden suoritukset voitiin liittää kouluopintoihin.
LTKK:ssa on 6 osastoa (tiedekuntaa), joista arviointini piiriin kuuluvat tietotekniikan osaston viidestä laitoksesta neljä: fysiikka, sovellettu matematiikka, tietojenkäsittelytekniikka ja tietoliikennetekniikka. Elektroniikan laitosta en arvioinut, sillä yksikkö perustettiin vasta vuonna 1994. Kemiantekniikan osastolla tutustuin vain epäorgaanisen ja analyyttisen kemian, orgaanisen kemian sekä fysikaalisen kemian laboratorioihin; energiatekniikan osastolla vierailin ydinvoimatekniikan laboratoriossa. Kuten alempaa selviää, LTKK:n tulos jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa on heikko. Korkeakoulun johdon tulisi nopeasti selvittää ongelmien syyt ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin tilanteen parantamiseksi. Kunnollinen teknillistieteellinen tutkimus ja jatkokoulutus on saatava käyntiin mahdollisimman monissa yksiköissä. Muuten on vaarana, että LTKK nopeasti samaistuu ammattikorkeakouluihin.
Tietotekniikan osaston kaikki laitokset ovat pieniä, 1 -- 2 professorin tai apulaisprofessorin yksiköitä. Muiden osastojen opiskelijoille annettavan perusopetuksen vuoksi fysiikan, sovelletun matematiikan ja tietojenkäsittelytekniikan laitoksissa on lisäksi 3 -- 5 lehtoria ja 2 -- 5 yliassistenttia tai assistenttia. Lehtoreita on selvästi liikaa. Tietoliikennetekniikassa on 1 päätoiminen ja 1 osa-aikainen professori sekä 1 assistentti. Vaikka kaikissa yksiköissä on lisäksi 2 -- 9 tutkijaa, on ilmeistä, että ne tulisi yhdistää kahdeksi laitokseksi: fysiikka + elektroniikka + tietoliikennetekniika ja sovellettu matematiikka + tietojenkäsittelytekniikka.
Osastolla on 350 opiskelijaa, joista valtaosa on valinnut suuntautumisvaihtoehdokseen tietoliikennetekniikan tai tietojenkäsittelytekniikan; muille aloille jää vain rippeitä. Elektroniikan ja fysiikan ohjelmat ovat uusia. Matematiikkaa tai fysiikkaa ei voi valita opintosuunnaksi, mikä valtakunnallisen koulutuspaikkojen ylitarjonnan huomioon ottaen onkin paikallaan. DI-tutkintoja suoritetaan vuosittain noin 20. Laitosten yhdistäminen tasoittaisi opettajakuntaan kohdistuvia paineita ja saattaisi muuttaa opiskelijoiden jakautumisen hieman tasaisemmaksi. Tietotekniikan osastolta on vuosina 1992 -- 94 valmistunut vasta 3 lisensiaattia ja 5 tohtoria. Fysiikan ja kemian tutkimus LTKK:ssa on ollut vähäistä laitosten panostaessa lähes yksinomaan opetukseen. Tämä näkyy mm. Suomen Akatemialta saaduista keskimääräistä pienemmistä tutkimusvaroista. Parannusta on tapahtumassa, sillä vuonna 1994 väitteli 4 henkilöä ja osasto koordinoi Itä-Suomen tietotekniikan tutkijakoulua. LTKK osallistuu yhteensä kahdeksaan Graduate School -ohjelmaan.
Tietotekniikan osaston tutkimusalat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: oppivat ja älykkäät järjestelmät (neurolaskenta, konenäkö, sumea logiikka ja optimointimenetelmät), tietoliikennetekniikka (ohjelmistotekniikka, älyverkot, telematiikka ja signaalinkäsittely) sekä ympäristön monitorointi (optiset menetelmät ja säteilymittaukset). Suhteellisen pienelle osastolle tutkimusohjelma vaikuttaa kovin laajalta, ja keskittyminen harvempiin vahvuusalueisiin olisi paikallaan. Laitosten hyvyysluokitukset ovat: fysiikka CEE, sovellettu matematiikka ECE, tietojenkäsittelytekniikka DCB ja tietoliikennetekniikka AEE. Perusopetus on enimmäkseen kunnossa, tietoliikennetekniikassa jopa kiitettävä, mutta jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa tilanne on vain välttävä. Tietojenkäsittelytekniikan laitoksen hyvyysluokitus B tutkimuksessa on lähes yksinomaan LTKK:sta Helsinkiin siirtyneen prof. Erkki Ojan ansiota. LTKK:n tietotekniikan osaston opetuspisteet ovat melko kalliita, keskimäärin 180 kmk. Sovelletun matematiikan laitoksessa oheisopetus V tuottaa pisteitä 7-kertaisen määrän DI-tutkintoihin (noin 1 vuodessa) verrattuna. Tietojenkäsittelytekniikan laitoksella V on 40% summasta K + V.
Kemiantekniikan osastolla on 8 professoria tai apulaisprofessoria, 17 muuta päätoimista opettajaa sekä 460 perus- ja 60 jatko-opiskelijaa; vuosiotto on 85 -- 90. Osasto jakaantuu kolmeen laitokseen, joissa tulosvastuullisia yhden professorin laboratorioita on yhteensä yhdeksän. Laitosten merkitys LTKK:n nykyisessä organisaatiossa ei ole tärkeä. DI-tutkintoja on osaston 20-vuotisen toiminnan aikana suoritettu 330; TkL-tutkintoja on valmistunut 12, mutta tohtoriksi on väitellyt vain 4 henkilöä. Jatkotutkinnot eivät ilmeisesti aikaisemmin ole olleet muodissa. Nyt osasto on mukana kahdessa tutkijankoulutusohjelmassa. Painoalana voidaan pitää puunjalostuksen prosessitekniikkaa.
Epäorgaanisen ja analyyttisen kemian laboratoriossa työskentelee 1 apulaisprofessori, 1 lehtori ja kaksi assistenttia. Tärkein tutkimusalue on kemometriikan soveltaminen ympäristötutkimuksiin. Pääasiassa oheisopetusta antavaa orgaanisen kemian laboratoriota johtaa lehtori apunaan 1 assistentti; vähäinen tutkimus kohdistuu betuliiniin, joka on tärkeä koivun tuohessa esiintyvä alkoholi. Fysikaalisen kemian laboratoriossa on 1 apulaisprofessori ja kaksi muuta opettajaa. Tutkimus kemiantekniikan osastolla tapahtuu pääosin kovin pienissä ryhmissä; vain yhdessä Neste Oy:n tukemassa projektissa on mukana 5 tutkijaa. Jokainen em. laboratorioista hoitaa oman alansa perusopetuksen. Kaikki kuuluvat sovelletun kemian laitokseen, jonka yhteinen hyvyysluokitus on BEE. Perusopetus on siis hyvällä tasolla, mikä lähinnä on fysikaalisen kemian laboratorion ansiota. Sen sijaan jatkokoulutuksessa ja tutkimuksessa on erittäin paljon kohentamisen varaa. Julkaiseminen kansainvälisissä referoiduissa lehdissä on ollut vähäistä. Kemiantekniikan osastolla kaikki hallintorutiinit pitäisi siirtää yhdeksästä pienestä laboratoriosta kolmeen jo valmiina olevaan laitokseen.
Ydinvoimatekniikan laboratoriossa opetushenkilökuntaa on vain 1 professori ja 2 assistenttia. Tutkijoita laboratoriossa sensijaan on kohtalaisesti. Ydinvoimalaitosten turvallisuutta tutkivaan ryhmään kuuluu kaikkiaan 12 jatko-opiskelijaa, heistä osa VTT:n tutkijoita; ryhmällä on käytettävissään erinomaiset simulaatiovälineet. Vuosina 1992 -- 94 laboratoriosta on valmistunut puolitoista väitöskirjaa, 3 lisensiaatti- ja 11 diplomitutkintoa. Säteilymittauksia on tehty itärajan molemmin puolin. Asuntojen ilman radon-pitoisuuksia on tutkittu Pietarissa ja säteilyturva-alan koulutusta on järjestetty Venäjällä. Vastaisuudessa nykyistä paljon suurempi osa tutkimustuloksista olisi julkaistava referoiduissa lehdissä. Laboratorion hyvyysluokitus on CCE; jatkokoulutuksen luokitusta on laskettu yhdellä portaalla, koska opinnäytteet ovat tuottaneet vain viisi julkaisua.
Selvitykseni osoittaa, että Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tulisi pohtia opetuksen, jatkokoulutuksen ja tutkimuksen painosuhteita uudelleen. LTKK:ssa on paljon potentiaalia, joka pitäisi nopeasti pyrkiä hyödyntämään. Resursseja tulisi nykyistä enemmän ohjata korkeakoulun parhaille voimille. Pietarin läheisyys tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia, joihin pitäisi tarttua molemmin käsin, ennenkuin helsinkiläiset korkeakoulut ehtivät noukkia parhaat palat.