Selvitystyöni piiriin kuuluvat matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan matematiikan, tietojenkäsittelyopin, fysiikan, fysikaalisen kemian, orgaanisen kemian ja biokemian laitokset sekä kemiallis-teknillisen tiedekunnan analyyttisen kemian ja epäorgaanisen kemian laitokset. Yleisenä ongelmana on eriasteisten tutkintojen pieni määrä; poikkeuksena on kemia, jossa FM-tutkintoja suoritetaan vuosittain yli 10, FL-tutkintoja 5 ja FT-tutkintoja 2. Kansainvälinen tiedemiesryhmä suoritti vuonna 1992 Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan arvioinnin (Korkeakouluneuvoston julkaisuja 3/1992), jossa tiedekunta menestyi hyvin. Olen käyttänyt apunani tätä raporttia. Jaksossa 20.2. ehdotan eräitä luentojärjestelyjä ÅA:n ja TY:n välillä.
Molempien tiedekuntien laitoksissa on keskimäärin vain 2 -- 3 professoria tai apulaisprofessoria. ÅA:n lukuisten kemian laitosten omalaatuisella jakautumisella kahteen tiedekuntaan on historialliset syynsä, jotka eivät enää ole voimassa. Tästä aiheutuu vääjäämättä päällekkäisyyksiä opetuksessa ja hallinnollisten tehtävien hoidossa. Säästöjä epäilemättä saavutettaisiin laitoksia yhdistämällä, osaksi tiedekuntarajan yli. Kemian opetus ja tutkimus ovat kumpikin hyvin laaja-alaisia ÅA:ssa, joten suurempi keskittyminen varsinkin tutkimuksessa voisi olla paikallaan. Kemiaa lukuunottamatta perus- ja jatkokoulutus menestyvät ÅA:ssa sangen heikosti. Tutkimus on fysiikkaa lukuunottamatta melko hyvää (kts. kuvat 2, 3 ja 5 luvussa 19).