1. Opetusministeriön toimeksianto ja sen toteuttaminen 1. Opetusministeriön toimeksianto ja sen toteuttaminen Toimeksianto. Opetusministeriö päätti 11.4.1995 kutsua minut selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli viime vuosina suoritettuihin opetuksen ja tutkimuksen arviointeihin sekä tarpeellisiksi katsomiini lisäselvityksiin perustuen tehdä 31.12.1995 mennessä ehdotuksia:
Opetusministeriö kuitenkin katsoi, että erityisesti ns. eksaktien luonnontieteiden (matematiikka, fysikaaliset tieteet, kemia ja tietojenkäsittelytiede) aloilla on rakenteellisia ongelmia, jotka eivät ole korjattavissa yliopistojen omilla toimenpiteillä. Ministeriön mukaan nämä ongelmat liittyvät osittain rajapintaan teknistieteellisen koulutuksen kanssa.
Opetusministeriö totesi edelleen, että lähes kaksi kolmasosaa eksaktien luonnontieteiden opiskelijoista keskeyttää lukunsa tai siirtyy muille aloille. Osalla on syynä heikko lähtötaso, sillä ylioppilaiden suuresta lukumäärästä huolimatta aivan liian harvat valitsevat lukiossa pitkän matematiikan. Huipputeknologiaa soveltavan yritystoiminnan kasvun myötä työvoiman kysyntä on edelleen lisääntymässä eksaktien luonnontieteiden ja niitä lähellä olevilla tekniikan aloilla. Perustutkinnon jakaminen luonnontieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintoihin parantaa tilannetta lähivuosina. Koulujen matemaattisten aineiden opettajat ja opinto-ohjaajat ovat osaltaan avainasemassa tietoyhteiskunnassa tarvittavan osaamisen pohjan laajentamisessa.
Opetusministeriö totesi lopuksi, että eksaktien luonnontieteiden ja niihin liittyvien tekniikan alojen tutkimus Suomessa on hyvää, osittain erinomaista kansainvälistä tasoa. Ministeriön mukaan suurimpia ongelmia tutkimuksessa ovat perusresurssoinnin niukkuus ja liian pieni yksikkökoko. Jälkimmäistä ongelmaa pyritään korjaamaan laitosten välisillä verkostoilla, mutta tarvittaisiin myös nykyistä selkeämpää keskittämistä ja työnjakoa.
Toteutus. Ennen työni aloittamista ja sen kestäessä olen neuvotellut opetusministeriön virkamiesten kanssa. Erityisesti olen tavannut ylijohtaja Markku Linnan monta kertaa. Ministeriön virkamiehet, ennen muita tiedesihteeri Mirja Arajärvi, ylitarkastaja Jorma Karhu ja suunnittelija Ari Saarinen ovat antaneet auliisti apuaan. Työssäni minua ovat tehokkasti avustaneet dosentit Peter Berglund ja Hannu I. Miettinen, TKK:n suunnittelija Anita Rautamäki ja siviilipalvelumies Jani Jalkala. Erityisesti dosentti Miettisen panos evaluaatioon liittyvän materiaalin käsittelyssä on ollut oleellisen tärkeä. Luvun 4 laatimisessa olen saanut asiantuntija-apua HY:n dosentti Marjatta Näätäseltä.
Vierailin kaikissa selvitystyöni kohteina olleissa korkeakouluissa. Helsingin yliopistossa kävin 15.5., 17.5., 19.5. ja 23.11., Teknillisessä korkeakoulussa 10.5., 11.5., 1.6., 10.8. ja 11.8., Åbo Akademissa 30.5., Turun yliopistossa 31.5., Kuopion yliopistossa 8.6., Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 12.6., Joensuun yliopistossa 9.8., Jyväskylän yliopistossa 15.8., Oulun yliopistossa 17.8., Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa 23.8., Lapin yliopistossa 24.11. ja Tampereen yliopistossa 30.11. Kaikissa näissä paikoissa järjestettiin rehtorin ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanin johdolla keskustelutilaisuus, jossa selostin tehtävääni ja ajatuksiani ja jossa läsnäolijat lausuivat käsityksiään tärkeinä pitämistään asioista. Tilaisuuksista laadittiin keskustelupöytäkirjat, joista minulla on ollut suurta hyötyä tätä muistiota kirjoittaessani. Lisäksi tein nopean kiertokäynnin eksaktien luonnontieteiden laboratorioissa ja joskus muissakin laitoksissa. Kaikkialta sain runsaasti materiaalia, kuten toimintakertomuksia, selvityksiä, suunnitelmia ja esitteitä.
Korkeakouluneuvoston lisätyn työvaliokunnan tapasin 5.5., Suomen Akatemian hallituksen 6.6., Rehtorien neuvoston lisätyn työvaliokunnan 19.6., Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan 21.6., Professoriliiton johtoportaan 6.10., Korkeakoulujen assistenttien ja tutkijain liiton johtoryhmän 6.10., Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajat 23.10. sekä Matemaattisten aineiden opettajien liiton johtoryhmän 27.11. Yliopistojen matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien dekaanit tapasin yksitellen Jyväskylässä 2.11. Eri yhteyksissä olen lisäksi neuvotellut tehtävästäni useiden rehtorien ja muiden korkeakoulumaailman vaikuttajien kanssa. Jotkut heistä ovat ystävällisesti lukeneet muistioni luonnoksen kokonaisuudessaan ja tehneet hyödyllisiä huomautuksia. Kaikki rehtorit ja dekaanit ovat tutustuneet omaa korkeakouluaan koskevaan tekstiin etukäteen ja kommentoineet sitä. Suhtautuminen työhöni on kaikilla tahoilla ollut myönteistä.
Terminologia. Yliopistoista, teknillisistä korkeakouluista ja kauppakorkeakouluista on perinteisesti käytetty yleisnimitystä korkeakoulu. Koska muistioni ei käsittele ammattikorkeakouluja kuin ohimennen, sana korkeakoulu tarkoittaa tekstissäni kollektiivisesti muita paitsi ammattikorkeakouluja. Samassa merkityksessä käytän joskus sanaa yliopistolaitos tai tiedekorkeakoulu. Saattaisi olla paikallaan vähitellen siirtyä suomenkielisessä tekstissä nimityksiin teknillistieteellinen yliopisto (vrt. TKK:n englanninkielinen nimi Helsinki University of Technology) ja kauppatieteellinen yliopisto. Tällöin sana yliopisto kattaisi kaikki muut paitsi ammattikorkeakoulut. Näin on tehty teknillistieteellisistä tutkinnoista annetussa asetuksessa 215/1995. Toinen sekaannus saattaa syntyä uusista 120 opintoviikon kandidaateista; heistä käytän virallista tutkintonimikettä luonnontieteiden kandidaatti. FM tarkoittaa vanhan tutkintomallin mukaista filosofian kandidaattia tai uutta filosofian maisteria.
Muistion rakenne. Mietintöni jakaantuu pääpiirteittäin osiin seuraavasti: Luvut 1 ja 2 ovat johdantoa. Luku 3 käsittelee tutkimuksen huippuyksiköitä, niiden löytämistä ja tukemista. Luvut 4 -- 6 selvittävät maamme koulu- ja yliopistolaitoksessa esiintyviä ongelmia ja keinoja niiden voittamiseksi. Luvussa 7 esitellään perusteellisesti tutkimusyksiköitten evaluoinnissa käyttämäni hyvyysluokitus, jossa laitosten laatua mitataan kolmella indikaattorilla. Lukuihin 8 -- 18 sisältyvät 'ruohonjuuritasolla' olevat arvioinnit työni kohteina olleista laitoksista ja laboratorioista, joita on kaikkiaan 96. Luvussa 19 vertailen maamme korkeakouluja arviointityöni perusteella. Luvussa 20 käsittelen korkeakoulujen välistä työnjakoa ja yhteistyötä sekä esitysteni tuottamia muita säästöjä, mm. henkilökunnan supistuksia. Luvussa 21 pohdin yliopistolaitoksen mitoittamista eksaktien luonnontieteiden osalta. Luku 22, joka käsittelee fysiikan valtakunnallisen tutkimuslaitoksen perustamista Helsinkiin, on case study muistioni otsikkoon liittyvästä aiheesta. Luku 23 on yhteenveto ehdotuksistani toimenpiteiksi. Taulukot on koottu muistion loppuun.
Annoin ylijohtaja Markku Linnan pyynnöstä luonnoksen muistioni yhteenveto-osasta (Luku 23) opetusministeriölle 20.10. Fysiikan valtakunnallista tutkimuslaitosta koskevan luvun 22 toimitin opetusministeriön sekä HY:n ja TKK:n johdon käyttöön jo 7.10. Muistion laatimiseen sain joulukuussa 1995 lisäaikaa 31.1.1996 asti.
Suoritettuani tehtäväni luovutan muistioni kunnioittavasti opetusministeriölle.
Helsingissä, tammikuun 30 päivänä 1996.
Olli V. Lounasmaa
Akatemiaprofessori